keskiviikkona, syyskuuta 20

Kun makaan lattialla pimeässä ja joku huutaa,
tunnen eläväni.
Katto on jossain tuolla,
korkealla,
mutta
en näe
enkä
kuule.

maanantaina, syyskuuta 11

Minä välitän

Jotain särkyy, jotain korjaantuu.

Hän ei tule koskaan enää olemaan ehjä. Narut lipeävät sormista ulottumattomiin, ei osaa enää elää. Onnellisuus ei saa sijaa sydämeen. Sydän vuotaa verta. Joka ilta kyyneleet ottavat sijan kasvoiltaan, Yön sanoin ei haihdu tuska milloinkaan. Hän tietää sen, muttei pysty. Hän ei löydä ulos oman mielensä labyrintista. Hän ei enää jaksa tahtoa ulos. Hän tietää olevansa yksin ja tietää, tämän onnen jälkeen olo on tyhjä. Ympärillä vain kourallinen ystäviä, kukaan heistä ei näe, osa ei tunne. Hän luulee etteivät he välitä.

Sillä eihän kukaan välitä.

Vain pieni osa heistä pystyy aavistamaan, tuntemaan tuskan. Välitän hänestä, mutta en voi auttaa. Hän lipuu kauemmas, en tavoita häntä. Mielestäni hän on kaunis, mielestäni hän on fiksu, mielestäni on hän on sopiva. Hän ei vain tiedä sitä. Olisinpa aikoinani kertonut hänelle, kun vielä saatoin.

Nyt on liian myöhäistä.

maanantaina, elokuuta 28

Ja sinä unohdat

Suutele minua rakkaani, kuin tämä olisi viimeinen suudelmamme. Tiedän sen olevan viimeisemme. Sydämeni huutaa, mutten tahdo luopua tästä viimeisestä hetkestä, viimeisistä minuuteista.

Emme ole enää ehjiä, rakkautemme oli tarkoitettu rikottavaksi. Voimme pelastaa toisemme näin, rikkoen sydämemme, riistäen niistä toiset puolet. Yksin olemme puolikkaita, yhdessä kokonaisia. Ymmärrän tämän hetken, ympärillä olevan talviyön kauneuden, mutten ymmärrä miksi uhraamme näin itsemme.

Voisin vain lentää pois, jättää surun jälkeeni.

Lupasin sinulle, etten jätä sinua. Valehtelin, ja nyt se satuttaa. Sanoin sinulle, rakkaani, aina rakastavani sinua. Siinä en valehdellut. Kun nyt irrottaudumme, katson sinua silmiin ja kuiskaan kaiken olleen valhetta. Sydämeni kevenee, huulilleni nousee surumielinen hymy.

Nyt sydämeni ei pidä enää minua maassa.

Emme voi olla yhdessä.

Tahdon olla vapaa.

Kosketan huuliasi sormillani. Sinun on helpompi unohtaa minut, jos vihaat minua. Ja sinä unohdat. Tiedän sen. En rakasta sinun jälkeesi ketään, lennän vain lintuna taivaalle. Silloin tiedät, ettei kukaan muukaan tule saamaan minua.

En olisi kanssasi onnellinen.

torstaina, elokuuta 24

Heart

I love him
I really do
I realise it now

Fingers caressing the piano
Hair mixing with the redding sun

My love
My dearest
My one and only

Smile wrapping arms around me
Coffee going cold but warming

We are not going to happen
We were not meant for it
We are something better

Friends

lauantaina, heinäkuuta 15

Hautajaiset


Hautajaiset

Lyhyt on varpusen lento
Lyhyt on joutsenen laulu
Lyhyet ovat päivät
Elämän kesässä
Kukkien keskellä
On hyvä pitkästi olla

maanantaina, heinäkuuta 10

Kiitos.♥ #kehuopettajaa


"Yhden opettajan vaikutus ihmisen elämälle voi olla valtava.
HundrEDissa tunnetut suomalaiset kertovat tunteenomaisia tarinoita siitä, miten yksi opettaja on muuttanut heidän elämäänsä"

Tästä HundrEDin  Kehu opettajaa -kampanjassa on kyse. Linkkasin tämän jo henkilökohtaiselle Facebook-sivulleni, koska varmasti jokaisella opettajalla tulee joskus eteen sellainen fiilis, että oma työ on ihan toivotonta eikä nämä mitään enää vuoden päästä muista. Tämä osoittaa hienosti, että varmasti joku vielä vuosienkin päästä muistaa hyvällä.

Haluankin haastaa jokaisen nettikulkijan kehumaan suosikkiopettajaansa!

Mulla on useampikin suosikki, nämä ihmiset ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen positiivisella tavalla tai toisella.

Lukion ilmaisutaidonopettaja
Hiljainen, päänsä alas painanut ja kaiken suhteen luovuttanut minä klikkasi itsensä ilmaisutaidon kurssille, koska halusi harrastaa teatteria. Hiljainen ja pelokas minä ahdistui ensimmäisillä tunneilla, mutta opettaja jaksoi kannustaa. Ilman häntä, en olisi se ihminen joka olen nykyään. En uskaltaisi olla esillä ja pukeutua niin kuin pukeudun. En uskaltaisi sanoa ääneen mitä ajattelen. Hän piti minusta huolta koko lukioajan, enkä tule ikinä unohtamaan sitä tukea ja apua, jonka sain.

Lukion toinen vararehtori ja yksi englanninopettajista
Elävä legenda. Ihminen, jonka kanssa on voinut alusta asti olla avoimissa piruiluväleissä ja joka sai mustalla huumorilla englannin kielioppisäännöt istutettua suhteellisen syvälle. Erityisen hyvin osaan tiedustella äärimmäisen kohteliaasti miesopettajalta sattuuko tämä kenties mahdollisesti edustamaan seksuaalivähemmistöä. Hänen otteensa oppilaisiin, rennon roastaileva, oli kerrassaan mainio.

Lukion liikunnanopettaja
Ensimmäinen liikunnanopettaja, joka ikinä on kuunnellut. Hän pysähtyi kuuntelemaan ja jaksoi ymmärtää, vaikka olin neljättä kertaa samalla kurssilla ja lintsailin. Ilman häntä en olisi ikinä saanut lukion päättötodistusta. Hänen ei olisi ollut pakko räätälöidä mulle liikunnan kurssia ja yhdistää mun läsnäolot kolmesta aikaisemmasta kurssista. Oon kuitenkin ikuisesti kiitollinen, että hän jaksoi tehdä tällaista ylimääräistä työtä ja ymmärtää.

Seitsemännen luokan äidinkielenopettaja
Tämän ihmisen horjumaton usko mun kirjoitustaitoihin valaa muhun uskoa vielä tänäkin päivänä. Aina, kun musta tuntuu että ei näistä teksteistä ja runoista tule yhtään mitään, oon superhuono ja ei näitä voi laittaa muiden nähtäville, tulee mieleen tämän opettajan kannustavat sanat. Etenkin kun hänestä on aina huokunut se, että hän tosissaan uskoo minuun. Se on antanut todella paljon voimaa.

Osa näistä opettajista ovat tietämättään olleet omalla tavallaan auttamassa mua silloin, kun en itse päässyt ylös.

Te teette tärkeää työtä.
Kiitos.

keskiviikkona, heinäkuuta 5